Summerdreams - Osa 1b: Kohtaamisia

Onhan siitä jo puolisen vuotta melkein, kun viimeksi julkaisin Summerdreamsia :D Voi, että tuntuu tosi pahalta, kun on näin hidas päivitystahti (mutta minkäs sille voi)! Sen verran sanon vielä, että Postcards jatkuu vielä! Mulla on ihan kamalasti ideoita siihen, mutta en oo vielä saanut niitä järjestykseen saatika sitten kirjoitettua tai kuvattua mitään. Mutta aion jatkaa sitä, kunhan oma aikataulu ja inspis antaa periksi (:

Anyway, tässä olis uusi pläjäys (~120 kuvaa) Summerdreamsia. Varoituksen sananen, että osassa on K-16 kamaa, että lukeminen omalla vastuulla!

”Iik! Ihanaa, että Alex saa vihdoin jotain sutinaa elämäänsä! Paitsi oli se V kyllä vähän pelottavan näköinen, pakko myöntää. Minusta kyllä vähän tuntuu siltä, että sellaiset ’pelottavat’ miehet ovat Alexin mieleen”, Hailee pälätti matkalla klubille. Samantha nyökkäili. ”No joo, mutta eihän hän vaaralliselta vaikuta. Kyllä Alex osaa pitää huolen itsestään”, hän vakuutti.

”Ei vittu!” Emmyn kiljaisu kuului. Nainen itse oli jähmettynyt Wendy’s-vaatekaupan ulkoseinän viereen. ”Ei saatanan helvetti. Katsokaapa, ketä tuolla on”, nainen sanoi ja osoitti seinän takaa klubin ovelle.

Naiset katsoivat ovelle yhtä aikaa suut alaspäin venyen. ”Nii-iin. Vince ja Janice. Se lutka”, Emmy sadatteli.

”No, aiommeko me nyt mennä tuonne surman suuhun?” Nat kysyi lähinnä Emmyltä. Kaikki tuijottivat porukan ainoaa brunettea, jonka kasvoilla koreili jo pirullinen ilme. ”Miksei? Onhan meillä siihen oikeus”, hän sanoi ja jatkoi jo matkaa. Sam pyöräytti silmiään Haileelle, joka kohautti harteitaan.

Kun naiset pääsivät klubin ovelle, Emmy heittäytyi hetken mielijohteesta heti Vincen ja Janicen seuraan. ”Heei! Mitäs täältä löytyy! Vanhoja tuttuja!”, hän huudahti muka iloisesti. Natalia, Samantha ja Hailee seurasivat hänen vanavedessään.

”Emmy? Nat? Hailee? Sam? Kyllä te olette te. Ihan uskomatonta!” Janice päivitteli Vincen kainalossa. Tällä kertaa oli Vincen ilmeen vuoro venyä seuralaisensa reaktion kuullessaan. Janice oli ollut viisikon jonkinlainen inhon kohde lukioaikoina tietämättään. ”Joo, mehän tässä”, Nat sanoi hieman hymyään kiristäen.

”Mihin te olette Alexin jättäneet?” Janice kysyi hymy huulillaan joukon taakse tiiraillen. Vince mittaili katseellaan Emmyä ja tämän vartaloa, minkä brunette pisti hyvinkin merkille. Häivähdys puhdasta inhoa pääsi karkaamaan tämän kasvoille. ”Alexandralla oli päänsärkyä”, Hailee ilmoitti. Janice nyökkäili myötätuntoisen oloisena.

”No mutta, miten te tänne osasitte tulla?” Vince puuttui keskusteluun irstaalla hymyllä höystettynä. Emmy loi tähän halveksivan katseen. ”Samaa voisi kysyä teiltä”, hän sanoi ensin hyytävästi, mutta naurahti lopuksi kuivasti. Samantha nykäisi vaivihkaa Nataliaa hihasta. Mitä Emmy oikein tekee?! hän pihahti Natin korvaan.

”Äh, tämä paikka kävi ensimmäisenä mielessäni, kun Vince ehdotti yhteistä lomamatkaa. Olimme suunnitelleet tätä jo monta kuukautta!” Janice riemuitsi ja lätisti käsiään yhteen ylipirteä virne kasvoillaan, joilla oli kaikkien mielestä aivan liikaa meikkiä. Emmyn ilme venähti: kulmakarvat putosivat ja kurtistuivat, suu raottui ja ohimot punehtuivat. Monta kuukautta?! Se yksi huora ei ollutkaan ainoa, jonka kanssa Vince on minua pettänyt! Ja Janice, tuo lutka…

”Meidän pitää mennä, tai varauksemme perutaan”, Nat sepitti kiirehtien huomatessaan Emmyn ilmeen. Sam ja Hailee nyökyttelivät takana räjähdystä peläten, ja raahasivat paikoilleen jähmettyneen Emmyn sisälle.

”Ai. No, nähdään tytöt!” Janice vilkutti hilpeästi, mutta keskeytti saadessaan tuta Vincen suudelman kaulallaan. Samantha pyöräytti silmiään. ”En ole ikinä oikein pitänyt hänestä”, hän sanoi ei-kenellekään.

***

V näykki ruokaansa keskittyen Alexandran tilitykseen enemmän, kuin ateriaansa. Vaikka nainen oli vaikuttanut vastahakoiselta – tosin salaa varsin halukkaalta – illalliselle, siinä tämä nyt kuitenkin istui V:n nenän edessä ja puhui antaumuksella, kuin mikäkin puheripulin saanut poliitikko. Eikä V:llä ollut mitään sitä vastaan.

”Voi, anteeksi. Taidan pitkästyttää sinua”, Alex havahtui ja laski katseensa ruokaansa. ”Ei, et toki. Äänesi on ihanaa kuunneltavaa”, V sanoi haltioituneena ja hymähti hymyillen. Punatukkainen meni hieman hämilleen kummallisesta kehusta pyöritellen katsettaan lattiassa ja ikkunassa vieressään, mutta pääsi ihmetyksensä yli yllättävän nopeasti.

Totta puhuen, V ei ollut tuntenut ketään kohtaan näin suurta kiintymystä. Nytkin hän olisi voinut vain kuunnella Alexandran puhetta loputtomiin. Se tuntui rauhoittavan häntä. Toisin kuin mikään muu asia maailmassa, Alexin äänen kuullessaan V tunsi itsensä tyyneksi. Se ja sama mitä nainen sanoisi, se olisi saanut Vlasiyn rentoutumaan hetkessä.

Eikä siihen vaadittu edes naisen ääntä, vaan pelkkä tuon punapään läsnäolo sai V:n nirvanan partaalle. ”Tiedätkö, olen tässä miettinyt menneisyyttäsi. Miten ihmeessä sinusta onkaan tullut noin ylimielisen oloinen? Jotain järisyttävää on varmasti tapahtunut”, Alex sanoi tutkivaan sävyyn.

V pudisti päätään nauru äänestään suodattuen. ”Tällainen olen ollut koko ikäni, ehkä se on yksi paheistani”, hän naurahti. ”No älä muuta sano”, Alex sanoi ja tuhahti huvittuneena. ”Jos saan olla rehellinen, muistutat minua vähän siskostani”, nainen sanoi ja näytti katuvan heti lipsautustaan.

”Kerro toki lisää hänestä, niin voin tehdä vertailun luonteistamme”, V sanoi ihan vakavissaan. Alex tarttui aiheesta kiinni. ”Täältä pesee. Muista, että itse pyysit”, nainen varoitti etukäteen. ”Muistan, muistan.”

”No, siskoni Clara on… hmm… ylimielisin ihminen jonka tiedän. Hän luulee omistavansa kaiken, joka kuuluu perheelleni, koska on meistä kahdesta vanhempi. Hänellä on maailman irvokkain aviomies ja raivostuttavimmat lapset, joita olen koskaan tavannut, mutta kaikki tämä on hänen mielestään vain minun katkeruuteni tuotosta. Joko olet samaistunut?” punatukkainen hymyili joko polttaa? –ilmeellä. V repesi pieneen nauruun.

”No en ihan. Tietääkseni, minulla ei ole aviomiestä eikä lapsia”, hän vitsaili saaden Alexandraankin jotain hymyä. ”Niinkö? Voi ei, olisin voinut melkein vannoa!” Alex päivitteli pilaillen ja pyöritteli silmiään naururypyt näkyvillä.

Vlasiy tunsi sillä hetkellä lämpimän, ikään kuin tuuppauksen rinnassaan. Alexandran nauraessa V:n katse vaelsi pitkin tämän iloisia kasvoja, eikä hän voinut toivoa muuta kuin saada nähdä tuo ilme naisen kasvoilla aina.

***

”Jarod! Jarod!” Emmy voihki. Mies hänen päällään pysähtyi. ”Mitä, kultaseni?” tämä sammalsi ja imutti Emmyn kaulaa.

”Mennään meille”, Emmy tarjoutui pilke silmäkulmassaan. Jarod soi tälle irstaan hymyn ja moiskautti märän suudelman naisen huulille. ”Mennään sitten”, hän hoputti. Emmy kikatti tuntiessaan kevyen puristuksen pakarallaan.

Emmyn valtasi kumma voitonriemu saadessaan viedä Jarodin hotellihuoneeseensa. Hän ei ollut jäänyt rannalle ruikuttamaan Vincen jälkeen. Hän oli nyt voittaja.

Brunette kuiskasi Samanthan korvaan häipyvänsä hotellille. Sam nyökkäsi nopeasti ja ryysti juomaansa. Samassa Emmy ja Jarod olivat kadonneet jo klubilta.

***

Tuntia myöhemmin Sam istui sängyllään silitellen Natalian hiuksia. Tämä oli aivan liian humalassa, että hänet olisi voinut turvallisesti päästää Emmyn huoneeseen, sillä arvatenkin Emmy ei ollut huoneessaan yksin.

”Missähän Alex viipyy? Entä jos se V-mies vei hänet mukanaan?” Hailee pohti rauhallisesti sängyllään maaten joka raaja eri ilmansuuntaan osoittaen. ”Ja pah. Heillä on varmaan vaan niin hauskaa, ettei Alex kehtaa lähteä”, Sam ennusti ja jatkoi Natalian hiuksien sukimista.

”Niinpä!” Nat huudahti lattialta. Hailee tuhahti ja sulki silmänsä yrittäen nukahtaa. Sam kuitenkin torppasi moisen idean ajattelemalla ääneen. ”Tiedättekö, minusta tuntuu, että Alex ja se V taitavat sopia hyvin yhteen. Molemmat yhtä… nenäkkäitä”, hän naurahti sukiessaan Natalian hiuksia yhä sormiharjalla. ”En voisi sanoa yhtään paremmin”, Hailee kiteytti.

***

V kaivoi lompakkonsa povitaskustaan samalla, kun Alex hamusi laukkuaan lattialta. Molemmat ojensivat maksukorttinsa yhtä aikaa tarjoilijalle, joka katsoi kortteja hämmentyneenä. ”Minä maksan”, V vaati tiukka katse Alexandrassa. ”Älä yritä, maksan kyllä oman ruokani”, Alex intti. ”Ei, minä vaadin”, V sanoi varmasti, ja usutti korttinsa tarjoilijan käteen, joka syötti sen kortinlukijaan.

Alex tuijotti V:n silmiin nyrpeissään. Että tuo osaakin olla ylimielinen… ”Kiitos”, V sanoi Alexille, joka ei vastannut, vaan tuijotti V:tä totisella ilmeellä. Kuin manaten miestä.

Kun parivaljakko oli päässyt ravintolan ovista ulos, V pysähtyi ja jäi tuijottamaan Alexia, joka puolestaan ihaili öisiä maisemia. ”Tahdon viedä sinut kävelylle”, V sanoi, veti Alexin käden käsikynkkään ja lähti liikkeelle.

Alex ei edes huomannut liikkuvansa, kunnes kääntyi katsomaan V:tä. ”Minne?” ”Rannalle”, V murahti kääntämättä katsettaan. ”Sille samalleko, missä eilen tapasimme?” Alex tiedusteli. ”Kyllä”, V sanoi.

V talutti Alexin suoraa päätä lähimmälle rannalle, joka oli kuin olikin heidän ensitapaamispaikkansa. V vei heidät sanaakaan sanomatta rantahiekalle ja pysähtyi siihen kasvot kohti Alexin hämmentynyttä ilmettä. Alexandra seurasi miehen esimerkkiä ja pysyi vaiti. Siinä V sitten seisoi ja tapitti Alexia silmiin kuin lumottuna – ja lumottu hän olikin, ihastuksesta.

”Miksi sinä tänne minut toit?” Alex kysyi siirtäessään katsettaan V:n läpitunkevaan tuijotukseen. V seisoi siinä pitkään hiljaisuuden vallitessa. ”Alexandra, haluan sinun tietävän, että–” V:n puhe keskeytyi, kun Alex avasi suunsa. ”Sano minua Alexiksi. Tuntuu kummalta tulla kutsutuksi Alexandrana.”

V meni hitusen hämilleen, mutta toipui nopeasti. Alex tunsi poskiensa punehtuvan. ”Öh, selvä. Alex, tapasimme vasta eilen. Minun on kuitenkin tunnustettava jo nyt, että minä…” V aloitti, mutta hänen äänensä hiipui.

”Sinä mitä?” Alex kysyi uteliaana ja haravoi V:n harmaita, epävarmoja silmiä yrittäen etsiä sieltä vastausta kysymykseensä. ”Hei, olen opiskellut psykologiaa. Minusta tulee psykoterapeutti, elantoni tulee olemaan tilityksessä. Kyllä minä kestän sen, vaikka oli se mitä tahansa”, hän tuhahti naurahtaen. ”En halua pelottaa sinua pois”, V henkäisi. Alex loihti kasvoilleen rauhoittavan hymyn, sen mitä hän käytti aina Edwinin kanssa jutellessaan. ”Kestän kyllä. Anna tulla”, hän rohkaisi. V vetäisi henkeä sulkien silmänsä ja avasi ne jälleen katsellen syvälle Alexandran silmiin. Nyt oli Alexin vuoro henkäistä.

”Alexandra, minä rakastan sinua. Minä olen rakastunut sinuun”, V:n matala ääni sanoi. Mies tuijotti edelleen syvälle Alexin silmiin.  Alexandra hämmentyi enemmän, kuin koskaan elämänsä aikana. Hän taisi unohtaa jopa hengittää. Hän vain tillitti V:tä silmät laajenneina, sydän hieman ylimääräistä pumpaten. Ilmassa häilyi jokin kummallinen, tumma tuoksu.

Ilman ennakkovaroitusta, V kohotti hitaasti kätensä Alexin leukaperälle, peukalot ohimoilla leväten, kuin lupaa kysyen, ja veti naisen suudelmaan. Pitkään suudelmaan. Alex ei pistänyt vastaan, sillä yhtäkkiä hän tunsi taas sen mielihyvän tulvahduksen sisällään. Hän… tunsi luottavansa tuohon tunteeseen. Hän tunsi luottavansa V:hen. Jännityksen perhoset leijailivat tämän vatsassa. Nainen nosti molemmat kätensä V:n rintakehältä tämän harteille ja nojautui lähemmäs liikuttaen huuliaan hamuten suudelmasta vielä pidempää.

***

Emmy kierähti Jarodin päältä uupuneena. Toisaalta, hän oli myös tyytyväinen. Jarod nukkui jo sikeästi, joten Emmy kiskaisi aamutakkinsa ylleen, otti huoneensa avaimen matkaansa ja päätti suunnata Alexin, Haileen ja Samin huoneeseen. Mennessään hän loi vilauksen vielä Jarodin alastomaan kehoon ja pieni virne kohosi hänen kasvoilleen.

Emmy koputti oveen kaksi terävää koputusta, ja kohta Alex avasi hänelle jo oven. ”Ai sinäkin olet jo täällä!” Emmy riemuitsi. Alex näytti nololta. ”Joo, niin olen.”

”No, mitä sen V:n kanssa tapahtui?” Sam ja Hailee kysyivät yhtä aikaa. Nat… No, Nat nukkui sikeästi huoneen divaanilla. Alexin katse harhaili huoneen lattialistoissa. ”En haluaisi puhua siitä”, hän sanoi ja istuutui sängylleen. Emmy laskeutui Alexin viereen ja tarkkaili tämän kasvoja.

”Kuule, Jarod nukkuu tuolla niin vitun kännissä, etten kehtaa mennä sinne. Saanko nukkua sinun sängyssäsi tämän yön?” hän kysyi Alexilta, joka toljotti Emmyä pöllämystyneenä. ”Et. Minä nukun tässä itse”, hän kieltäytyi hieman ymmyrkäisenä.

”Alex, pliiiis”, Emmy aneli. ”Sinähän voit nukkua vaikka lattialla.” Alexin ilme oli tyrmistynyt. ”Yhtä hyvin voit itse nukkua lattialla”, hän kivahti. ”Ämmä! Minähän nukun tässä, vaikka kuningatar Elizabeth kieltäisi!” Emmy julisti sotajalalla. Ja ilmiselvästi yhtä humalassa kuin Jarod.

Alexandra loi Emmyyn vihaisen katseen ja pisti kätensä puuskaan. ”Selvä. Nuku sinä siinä. Minä lähden jonnekin muualle yöksi”, hän sanoi, nappasi laukkunsa ja lähti ovet paukkuen.

”Olikohan tuo nyt ihan tarpeellista, Emmy?” Nat syyllisti divaanilta. ”Ai sinä heräsit?” Hailee kysyi uneliaalla äänellä. ”Totta kai oli! Sainpahan oman sängyn!”, Emmy iloitsi sammaltaen, rojahti pedille ja nukahti saman tien.

***

Mihin helvettiin minä oikein menen yöksi? Alex pohti mielessään astellessaan portaita alas aulaan. Respa oli tyhjä. Sitten hänen mielessään pyörähti eräs henkilö. Ei, en minä hänelle voi soittaa. Emmehän me edes tunne toisiamme. Mistä minä tiedän, jos hän onkin vaikka joku psykopaatti? Hänhän tunnusti jo rakastavansa minua, vaikka olemme tunteneet vasta, no, kaksi päivää! Varmasti joku hullu… hän mantrasi itselleen, mutta löysi itsensä yhtä kaikki näppäilemästä kännykkäänsä V:n puhelinnumeroa, jonka mies oli antanut aiemmin illalla. Voi, sano että hän on täysjärkinen! Ja vielä hereillä tähän aikaan yöstä…

V vastasi yllättävän nopeasti. ”V”, mies murahti puhelimeen. ”Öh, anteeksi että soitan näin myöhään. Ja anteeksi vielä siitä, että pyydän näin isoa palvelusta sinulta. Mutta, minulla ei ole yösijaa täksi yöksi, ja ajattelin –”, Alex sanoi hiljaa häveten avuntarvettaan.

”Tulen heti”, V tokaisi keskeyttäen Alexandran. ”Kiitos”, nainen kiitti ja sulki puhelun.

Ei kulunut kovinkaan kauan, kun Alex löysi jo itsensä V:n kanssa samasta autosta. ”Menemmekö asunnollesi?” hän kysyi. V nyökkäsi katse tiessä, totinen ilme naamallaan. ”Selvä.” Alex oli kiitollinen, ettei mies kysynyt yksityiskohtia siitä, miksei hän voinut nukkua hotellissaan. Punapää oli liian tuohtuneessa mielentilassa voidakseen edes mainita Emmyä.

Kun auto pysähtyi ja V avasi Alexandralle auton oven, Alex henkäisi ihastuksesta. V:n asunto oli suurenmoisen kokoinen, moderni ja... ”Pidätkö?” V kysyi virnistäen. ”Se on ihmeellinen”, Alex henkäisi lumoutuneena tuntien V:n katseen itsessään.

V johdatti Alexin sisälle, esitteli koko huushollin heidän astellessaan Alexin arvion mukaan miljoonan huoneen läpi ja ohi. Jokaisen kohdalla Alex henkäisi edellistä kuuluvammin. ”Ja tässä on makuuhuoneesi”, V sanoi. Alex tutkaili huonetta hetken. ”Tämä taitaa olla sinun huoneesi?” hän arveli. V nyökkäsi. ”Tämän yön se on sinun. Ja niin pitkään kuin sitä vain ikinä tarvitset, se on sinun.” Alex tunsi punastuvansa taas.

”No mutta missä sinä sitten nukut?” Alex ihmetteli ja hänen teki mieli jo protestoida, perua koko juttu. ”Voin nukkua olohuoneen sohvalla”, V sanoi kohauttaen olkiaan. Alex alkoi heti protestoida. En minä häntä voi pois omasta huoneestaan ajaa! ”En minä voi sellaista sinulta vaatia. Sinä nukut sängyssäsi, ja sillä sipuli. Minä voin nukkua sohvalla”, hän sanoi lujasti, mutta V sulki tämän suun painamalla etusormensa naisen huulille.

”Alan jo oppia tuntemaan sinua, joten tiedän, että pidät pääsi, vaikka henki menisi. Tehdäänkö kompromissi?” V ehdotti ja Alex hymyili pirullisesti. ”Tehdään vain. Nukumme molemmat sängyssäsi. Näkyyhän tuohon mahtuvan”, hän sanoi varmana, lampsi toiselle puolelle sänkyä ja laski laukkunsa valitsemansa puolen lattialle.

V jäi pöllämystyneenä paikoilleen. Itse asiassa hän oli aikonut ehdottaa, että hän levittäisi itselleen vuodesohvan, mutta kuten hän oli jo äsken sanonut, Alexandran päätä ei käynyt kääntäminen. He siis nukkuisivat molemmat V:n sängyssä. Miten kiusallista. Varsinkin, kun hän oli jo mennyt möläyttämään tunteensa tälle päin naamaa.

”Voi, minulla ei ole yöpukuani”, Alex muisti hetken kuluttua. V epäröi hetken, mutta avasi sitten suunsa. ”Minulla on muutamia pienempiä paitoja”, hän sanoi muina miehinä. ”Olisiko siitä vaivaa?” Alex kysyi hampaitaan kiristellen, pahoillaan. ”Ei toki”, mies sanoi ja käväisi hakemassa naiselle oman paitansa yötä varten.

”Hei, Vlasiy?” nainen aloitti, näpeltäessään polyesteripaitaa. ”Mm?” ”Minä, tuota… Kiitos. Kiitos tästä”, Alex sanoi ja hymyili V:lle, joka soi tälle pienen hymyn takaisin. ”Ai, ja tästä”, Alex naurahti ja heilautti paitaa kämmenellään. ”Ilo on minun puolellani”, V sanoi myhäillen.

Niin varmasti on, Alex ajatteli mielessään. Hän tunsi taas sen lämpimän tunteen rinnassaan ja vilkaisi V:tä selkänsä taakse: mies oli istahtanut sängyn toiselle puolelle ja kiskoi nahkatakkiaan yltään. Mutta kyllä sitä iloa on minunkin puolellani…

***

Alex heräsi kesken yön ja nousi käsivarsiensa varaan. Hän vilkaisi kelloa – se oli näemmä jo neljä aamuyöstä – ja hänen katseensa vaelsi puhelimensa kellosta vieressään nukkuvaan hahmoon. Vlasiy oli kääntynyt vasemmalle kyljelleen, kädet levällään peiton päällä. Ihmeekseen Alex sai huomata, miten hyvin V:n antama paita hänelle sopi. Hän hiipi makuuhuoneesta keittiöön hakemaan juotavaa.

Laskettuaan veden lasiinsa, nainen nojautui keittiötasoa vasten ja katseli ikkunasta ulos. Kaupunki oli ihan pimeänä. Alex laski lasin tiskipöydälle juomatta siitä siemaustakaan, ja jäi tuijottelemaan lumoutuneena öistä maisemaa, joka ikkunasta kajastui.

”Onko jokin hätänä?” kuului V:n huolestunut ääni Alexin selän takaa. Nainen hätkähti ja kääntyi miehen suuntaan. ”Öh. Anteeksi. Ei, ei mikään ole hätänä, minulle tuli vain kammottava jano.”

Hetken he seisoivat hiljaa paikoillaan. ”Vaivaannuttaako sinua nukkua kanssani samassa vuoteessa? Voin mennä edelleen nukkumaan sohvalle”, V tarjoutui, mutta Alex huitaisi kättään tuhahtaen moiselle ajatukselle. ”Ei tietenkään. En minä voi sinua omasta sängystäsi häätää. Ja aikuisiahan tässä ollaan, hyvänen aika!” hän päivitteli ja loi katseensa lattiaan V:n katseen vaivaannuttamana: mies tuijotti niin tiiviisti ensin hänen silmiään, sitten hänen huuliaan…

Jälleen hetken mielijohteesta V syöksähti eteenpäin, asetti kämmenensä Alexandran kaulan molemmin puolin ja veti tämän suudelmaan. Alexandra vei kätensä miehen jäntevää yläselkää pitkin sitä hyväillen, suudellen samalla mitalla takaisin.

Suudelma jäi kuitenkin Alexin mielestä aivan liian lyhyeksi, kun V vetäytyi muutaman sentin kauemmas ja jäi tapansa mukaan tuijottamaan Alexia silmiin. ”Mitä?” nainen naurahti. V hymyili. ”Mietin tässä kuumeisesti sitä, olisiko kunnianloukkaus kantaa sinut sänkyyn”, mies selitti hymy kasvollaan säilyen. Alexandra tunsi jälleen punan kohoavan poskilleen. Tilanne oli hänelle yhtä aikaa niin absurdi ja ihmeellinen, toisaalta hän tunsi olevansa kuin kotonaan.

Alex painoi huulensa vielä lyhyeksi aikaa V:n huulille ja hymyili. ”Ei missään nimessä”, hän henkäisi hymyillen. V laski suuren kämmenensä naisen polvitaipeiden kohdalle ja nosti. Alex heittäytyi samassa V:n lihaksikasta vartaloa vasten tuijottaen tätä koko matkan tiiviisti silmiin.

Vlasiy laski naisen petaamalleen sängylle. Hetkisen ajaksi hän jäi Alexandran yläpuolelle huulistaan kiinni, Alex sivellen hentoista parransänkeä miehen leualla. Hän huomasi miehen aikeet vetäytyä, muttei halunnut hetken päättyvän lähimainkaan niin pian. Hän halusi… enemmän. Suudelman lomassa nainen liu’utti toisen kätensä V:n alavatsalle, ja sieltä vielä vähän etelään tuntien miehen kiihottumisen kämmentään vasten. Samassa V jähmettyi, ja Alex avasi suunsa kysyäkseen, mikä oli vialla, muttei saanut siihen tilaisuutta.

Silmänräpäyksessä V kierähti naisen päältä ja asettui makaamaan selkä punatukkaiseen päin. ”En voi tehdä sitä. En voi häväistä sinua sillä tavalla”, V totesi kieltävästi, melkein kylmästi. Alex harmistui hieman, muttei aikonut vielä luovuttaa. ”Et sinä häpäisisi minua”, hän sanoi.

”Kyllä häpäisisin. En ehkä sinun mielestäsi, mutta minun omatuntoni ei kestäisi sellaista taakkaa.” ”No, jos olet kerran niin varma, että häpäisisit minut, voin olla kanssasi samaa mieltä. Muodostan kuitenkin oman mielipiteeni siitä, että siinä tapauksessa tahdon tulla häväistyksi. Jokaisella tavalla jonka vain keksin”, nainen sanoi viettelevimmällä äänellään, loppua kohden häilyen ja veti pitkiä vetoja sormillaan V:n paljasta kylkeä vasten.

Siitä eteenpäin nainen jatkoi kohti miehen alavatsaa. Ja tunsi kohta sen saman pituuden sormiensa päissä. V murisi niin, että sitä olisi voinut kutsua kehräämiseksi. ”Oletko nyt varma, mitä olet tekemässä?” mies kysyi kohta. Alex tunsi taas sen myskisen tuoksun kutittelevan nenäänsä.

”Olen”, Alex vastasi. ”Oletko varma, että haluat sitä?” ”Olen.” ”Oletko valmis ottamaan sen riskin, että mitä tahansa voi sattua?” V kehräsi edelleen; Alex huomasi tämän puristavan silmiään tiukasti yhteen. ”Olen”, Alex kuiskasi terävästi ja huomasi samassa olevansa V:n ja patjan välissä.

Vlasiy painoi huulensa Alexandran huulille ja raotti niitä kielellään. Hän liu’utti kätensä Alexin alaselälle, toisella hyväili tämän takareittä. Nainen ynähti hyväksyvästi, kun V tutkaili kielensä päällä punapään omaa. Alex tunsi jälleen mielihyvän valahtavan ruumiinsa läpi, erityisesti alakerrassa.

V:n huulet hyväilivät hänen huuliaan ja siirtyivät kohta leualle ja kaulalle. Miehen kädet kihnuttivat vasten Alexin paljaita kylkiä. Paljaita? Jossain vaiheessa V oli saanut ujutettua paitansa pois Alexin yltä, ja Alexandra makasi V:n sängyssä mielihyvästä parahtaen yläruumis täysin alastomana, päällään pelkät pikkuhousut.

Alex tunsi jälleen miehen kiihottumisen, mutta tällä kertaa lonkkaansa vasten. Kiireesti nainen alkoi ujuttaa miehen boksereita pois, eikä V:llä ollut mitään sitä vastaan, sillä mies irrotti toisen kätensä Alexin kyljeltä ja kiskaisi housunsa pois nopeammin, kuin olisi ehtinyt sanoa kiihko.

”Oletko nyt ihan satavarma?” V:n käheä ääni kysyi Alexandran korvan juuressa suudelmien seasta. Alex voihkaisi suostumuksen merkiksi, tarrasi miehen selästä ja antoi V:n vetää pikkuhousunsa pois. Mustatukkainen avasi naisen reidet toisistaan omillaan, ja pysähtyi hetkeksi. ”Saanko –?” hän aloitti mutta Alex keskeytti tämän henkäisemällä oitis: ”Saat.”

V:n huulet laskeutuivat Alexin rintalastalta kohti rintoja. Hän pyöritti peukalollaan toista nänniä, toista kielellään sitä saartaen. Alexandra voihkaisi mielihyvästä ja tunsi miehen tuoksun leimahtavan yhä voimakkaampana ympärillään. Kohti naisen pehmyttä ihoa, V:n huulet tavoittivat kohta punatukkaisen naiseuden ytimen. Sinne saapuessaan V teki työtä kuin rivisotilas: tehokkaasti ja täydellisen huolellisesti. Kielisuudelma toisensa perään V tiesi Alexin voihkaisuista osuneensa oikeaan kohtaan. Huuman kourissa Alexandra ujutti sormensa V:n hiuksien sekaan ja yllytti tätä yhä enemmän. Hän puraisi huultaan ja vinkaisi –

Alex tunsi valtavan energia-aallon kulkevan lävitsensä, ja samalla hän halusi V:n hyväilevän itseään yhä rajummin. ”Lisää. Lisää”, nainen voihki, ja sen hän saikin. Kun aalto oli mennyt, V nosti päänsä ja suuteli Alexia ensin vatsalle, jatkaen sieltä suulle. ”Nytkö?” Alex huohotti avatessaan silmiään, katseli V:n harmaisiin, lumoutuneisiin silmiin ja hymyili euforiansa seasta. ”Nyt”, mies vastasi yhtä lailla hengästyksissään, posket hieman punehtuneina.

”Odota!” Alex hätääntyi. V pysähtyi, ja järkyttynyt ilme valtasi tämän kasvot. ”Satutinko sinua?” mies huolestui. ”Ei, et. Sinun täytyy vain tietää eräs asia. Minä… en ole tehnyt sitä ennen”, Alex myönsi punastuen. V:n kasvoille levisi myötätuntoinen hymy; hän sipaisi naisen poskea rystysillään. ”Pidän sinusta hyvää huolta”, hän lupasi ja nousi. ”Haen k–” ”Älä turhaan. Olen valmistautunut… Minulla on jo suojaus. Sopiihan se sinulle?”, Alex kysyi pienesti hymyillen. V oli huomaavinaan siinä ehkä pientä nolostustakin, mutta yhtä kaikki, V nyökkäsi. 

V nousi Alexin päälle ja hetken ajan heidän katseensa lukkiutuivat toistensa silmiin, kuin luottamustaan vannoen. Alex nyökkäsi luvan merkiksi ja tunsi kohta ytimensä suulla pehmeän paineen. V suuteli Alexin kaulaa samalla, kun tunkeutui vähitellen naisen sisälle mahdollisimman vähän kipua aiheuttaen. Tämän kädet vaelsivat pitkin naisen kylkiä, selkää, niskaa. Alexandra tiukensi otettaan V:n selästä, valmistautui kipuaaltoon, mutta huojentui, kun sitä ei tullutkaan.  Kun mies oli täydeltä pituudeltaan Alexin sisällä, hän nytkähti taaksepäin ja sitten taas eteenpäin. Alexandra parahti ja rentoutui silminnähden. ”Jatka”, nainen vaati käheällä äänellä. Sai vastauksekseen V:n tyytyväisen murinan, ja raotti silmiään sen verran, että näki pienen hymynkaarteen miehen huulilla.

Ja niin V jatkoi. Hän pumppasi itseään Alexandran sisällä, ensin hellävaroin, sitten hieman rajummin saaden naisen selän joka vedolla kaartumaan entistä enemmän. Alex huomasi jossain vaiheessa kietoneensa molemmat jalkansa V:n lantiolle, sallien tälle pääsyn vielä syvemmälle. Kliimaksin partaalla V laski päänsä ja suuteli Alexandran kaulaa saaden naisen valittamaan: ”Lisää”.

Tullessaan V huusi ja murisi Alexin voihkiessa yhä. Alexandra tunsi taas kuin hyppäävänsä kallion kielekkeeltä – sydän jyskytti, mahanpohjassa kutkuttava tunne, mielihyvä valtasi tämän koko kehon. Alex taisi jopa huudahtaa jotain miehen nimen kaltaista. Vlasiy vetäytyi ulos naisen lämmöstä ja kierähti selälleen tämän viereen. Alex avasi silmänsä ja täristen vieläkin vähäsen punatukkainen hakeutui tiukasti V:n kylkeen painautuen. Vlasiy kietoi kätensä rakastamansa naisen ympärille, hengitti syvään hakien naisen ihanaista tuoksua; samoin kuin Alex painautui yhä vain lähemmäs V:tä, myskinen tuoksu ei ottanut hälvetäkseen. ”V?” Alex tapaili sanoja karhealla äänellään. Vlasiy käänsi kasvonsa kohti Alexandraa. ”Niin?” Nainen piti pienoisen tauon, kuin keräillen itseään. ”Minä taidan… rakastaa sinua”, Alex kuiskasi ja suuteli miestä tämän huulille, V suuteli takaisin.

***

Siinäpäs se. Mulla ei tästä taida olla sen enempää sanottavaa, kuin että mua ketuttaa ihan määrättömästi se, kun jotkut kuvat on vaan tuomittuja epäonnistumaan, niin senpä takia tämänkin osan kuvissa on epäloogisuuksia potenssiin kaksi, mutta eipä anneta niiden häiritä (:

Kommenttien vuoro nyt.