Summerdreams - Osa 1a: Kohtaamisia

Nonniin! Täällä oon tällä kertaa Summerdreamsin asiaa ajamassa. Tässä osassa 150(!) kuvaa, 11 sivua Wordissa. 

Eipä tässä muuta kun että olkaapa hyvät:

Natalia raotti painavia silmäluomiaan väsyneenä. Hän oli nukkunut melkein koko lennon ajan, seitsemän ja puoli tuntia, sekä koko yön. Eikä väsymys vain ottanut lähteäkseen. ”Emmy?” Nat tapaili sanoja silmiään siristellen huomatessaan ystävänsä pedin tyhjänä. Kylpyhuoneesta kuului hiustenkuivaajan mölyä.

”Nat! Heräsithän sinä!” Emmy riemuitsi loikkiessaan kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen, istuutui omalle sängylleen ja suki hiuksiaan ylös suttuiselle pompulalle. ”Mitä kello on?” Natalia mumisi yhä unenpöpperöisellä äänellä. ”No jaa, reilu kahdeksan aamulla. Siis paikallista aikaa. Ajateltiin tyttöjen kanssa mennä kohta aamupalalle johonkin kahvilaan. Tulet varmaan mukaan?”

”Joo. Voi hitto, minun pitää käydä suihkussa”, Natalia huomasi epäonnekseen. ”Minä kävin jo, suihku on sekä vapaa että lämmin. Sinne vaan, kyllä minä odottelen”, ruskeatukkainen ilmoitti hilpeään tapaansa ja avasi pöydällä lötköttävän television tylsyyden karkottamiseksi. Natalia tuhahti hymyillen, sieppasi puhtaanvalkoisen pyyhkeen liinavaatekaapista ja laahusti suihkuun matkalla makeasti haukotellen.

***

”Alex! Mihin vittuun olet piilottanut piilarini!?” Hailee karjui vessasta ja tonki toilettilaukkuaan. Kohta Alexandran vihreät silmät ja pisamaiset kasvot punaisena leiskuvien hiusten kehystämänä ilmaantuivat kylpyhuoneen ovelle. ”Jaa, piilarisi? Eivätköhän ne ole vielä laukussasi, prinsessa”, Alex virnuili ja roikotti kädessään Haileen toilettilaukkua numero kaksi. Hailee rutisti huulensa yhteen ja virnisti Alexandran kikattaessa vieressä.

Samantha raahusti itsensä haloon keskelle naama punaista kiljuen. ”Tarvitsen niin jotain naamaani”, hän haukotteli. ”Sam… öh. Laitatko ensin housut päällesi?” Alexandra huomautti hienovaraisesti. Samantha katseli hetken jalkojaan, joiden yläpäässä roikkui vain pitsiset alushousut.

”Ei minua haittaa”, hän ilmoitti tyynen rauhallisesti ja siirtyi meikkipeilin viereen. Hailee ja Alex vilkaisivat toisiaan, Alex hieman ällistyneenä Samantha ”Siveyden sipuli” Glew’n vastauksesta. Hailee kohautti olkiaan ja ravisteli toilettilaukun vetoketjun auki kaivaen sieltä piilolinssit ja silmätipat.

***

”Mutta minä tahdon shoppailemaan”, Hailee intti hieman lapsellisesti ja mutristi huuliaan. Alex tuijotti ystäväänsä hieman pettyneenä vääntäen huuliaan puolelta toiselle. ”No…”, hän aloitti mutta sulki sitten suunsa. ”Minä voin mennä hänen mukaansa”, Natalia ilmoitti dramaattisesti tekouhrautuvalla äänellä saaden koko porukan nauramaan.

”Ongelma on siis ratkaistu. Sam, minä ja Alex läksimme rannalle rentoutumaan ja te prinsessat saatte mennä tuhlaamaan omaisuuttanne keskustaan. Nähdään kahdeksalta aulassa valmiina biletykseen, eikö niin leidit?” Emmy julisti. Kaikki nyökyttelivät hyväksyvästi.

***

”Alex? Oletko vielä tällä planeetalla?” Sam yritti herätellä ystäväänsä ja heilutti avointa kämmentään tämän kasvojen edessä huomiota hakien. Alex hätkähti hieman. ”Joo, anteeksi”, hän sanoi heräten ajatuksistaan. ”Haen meille jotain juotavaa. Sinä varmaan jäät vartioimaan tavaroita?”

Alex nyökkäsi. ”Toki.”

Punatukkainen painoi päänsä aurinkotuoliin vielä hetkeksi ja sulki silmänsä, kunnes tunsi päänsä hatun verran liian kevyeksi. Nainen nosti päänsä pois tuolista räväyttäen silmänsä apposen ammolleen ja vinkaisi – hänen hattunsa oli lähtenyt tuulen mukaan ja leijui nyt tuuliajolla kohti viattomien kasvoja. Alexin oli pakko kiristellä hampaitaan ja manata lakkivalintaansa.

Kauhun hetket päättyivät yllättävän nopeasti, kun Alexandra huomasi hattunsa kohta jo uusissa käsissä. Lihaksikkaissa ja upeissa käsissä. Mustatukkainen mies pyöritteli hattua hetken käsissään ja yritti löytää hatun alkulähdettä, kunnes äkkäsi Alexin tuijottamasta itseään huolestunut ilme kasvoilleen jähmettyneenä.

Alexin kauhuksi mies lähti kävelemään häntä kohti hattu kourassaan. Hatunnappaajalla oli mustien kutriensa ja eittämättömän vetävän vartalonsa lisäksi eksoottisen vaaleat – melkein kuin valkeat? – silmät, vasemmalla ohimolla oli… tatuointi? Punapään sydän löi tyhjää ja samalla vähäsen ylimääräistäkin. Aivot olivat tyhjäkäynnillä. Ei hitto. Mitäs nyt?!

”Öh, tämä taitaa olla sinun?” mies sanoi asteltuaan (majesteettisen sulavasti) Alexandran aurinkotuolin eteen ja heilautti hattua kädessään naisen vain tuijottaessa äimistyneenä. Lopulta hän sai karaistua kurkkuaan. ”Joo, on se. Kiitos”, hän sai sanotuksi ja huomasi nousseensa seisomaan.

”Eipä kestä, lensihän hattusi kuitenkin kirjaimellisesti katsoen minun syliini”, mies naurahti, ja Alexandra pisti merkille miehen tillittävän vain ja ainoastaan hänen kasvojaan – ei rintoja tai perää. Alexin oli pakko hymyillä. ”Minun seurani ei tainnut vakuuttaa sitä”, hän jatkoi huulen heittoa. ”Saanko tiedustella, kenen hatun kohtalon oikein pelastin?” tummatukkainen mies uteli veikeä hymy kasvoillaan.

Alexin valtasi yhtäkkinen mielihyvän aalto, kun hän näki tuon virneen komean miehen kasvoilla. ”Öh, Alexandran. Kiitos vielä”, hän kiitteli. Mies ojensi lakkia, josta Alexandra tarrasi kunnolla kiinni peläten pudottavansa sen. ”Entä saanko minä tietää hattuni pelastajan nimen?” hän jatkoi samalla linjalla. Hymy komean miehen kasvoilla leveni entisestään. ”Vlasiy, mutta sano minua V:ksi”, hän esittäytyi.

”Ai, että sinulta löytyy oikein salanimikin!”, Alex pilaili ja nauroi, saaden Vlasiynkin nauramaan hetken viiveellä. Ihan kuin mies olisi tarkkaillut Alexin huulia… Äh, unohda se. Ei sinulla ole muutenkaan mitään mahdollisuuksia, Alex takoi itselleen järkeä päähän.

***

”Heei! Täältä tul–”, Samantha huudahti iloisesti smoothiet molemmissa käsissään läikkyen, mutta keskeytti repliikkinsä huomatessaan jonkun vieraan miehen Alexin seurassa. Molemmat katsahtivat häneen, mies hieman yllättyneellä ilmeellä, Alex taas anovalla naamalla.

”Keskeytinkö jotain?” Sam kysyi, vaikka tiesi vallan selvästi keskeyttäneensä tosiaankin jotain. ”Ei, et suinkaan. Olin juuri tekemässä lähtöä. Alexandra”, mies teki jo lähtöä. ”V”, Alex sanoi takaisin ja mies lähti.

Alexandra jäi hetkeksi paikoilleen seisomaan katsellen miehen lähtöä. Sam vaihteli tarkkailunsa kohdetta mustahiuksisen miehen selästä Alexandran kaipuunsekaiseen ilmeeseen ja selvitti kurkkuaan. Alex käänsi katseensa äkkiä Samanthaan kuin vasta nyt huomaten vaaleaverikön olemassaolon, asetti hattunsa rantalaukun alle ja istuutui tuoliinsa. Sam otti esimerkistä mallia ja istahti hänkin omalle rantatuolilleen asettaen smoothiet tuolille viereensä.

”Kuka tuo oli?” Sam kysyi, kun mystinen V-mies oli kuuloetäisyyden ulkopuolella. Alex näytti hieman vaivautuneelta. ”Eräs”, punatukkainen vastasi muikeasti, ja Sam ymmärsi jättää asian sikseen, mutta vain tilapäisesti.

***

”No, miltä tämä näyttää?” Hailee kysyi jo varmaan kuudennesta mekosta, jota sovitti. Tämä oli vaaleansininen, ja kimalsi kauniisti ikkunoista tulvivaa valoa vasten. Selkä oli paljas, mutta siro kaulus lisäsi leningin eleganttiutta. ”Oih! Paras tähän mennessä!” Natalia ihaili lumoutuneena. ”Totta puhuen minäkin pidän tästä erityisesti. Ehkä otan sittenkin vain tämän”, vaaleaverikkö pohti ääneen ja tarkasteli peilin kautta mekon takahelmaa.

”Hyvältä näyttää!” kuului ääni Natalian selän takaa. Naiset kääntyivät nopeasti ympäri ja näkivät edessään mitä viehättävimmän näköisen nuoren miehen, joka selvästikin ilmaisi mielipiteensä, vain koska tätä huvitti tehdä niin. Miehellä oli pitkähkö nenä, punaiset hiukset ja hieman ylimielinen katse silmissään. ”Kiitos”, Hailee vastasi naurahtaen pienesti. Natalia ei saanut sanaa suustaan.

”Jos meinaat noin pukeutua muuallakin kuin sovituskopissa, saanko viedä sinut esittelemään uutta ostostasi, neiti?” mies jatkoi lipevästi. Natalian suu avautui vielä enemmän jos mahdollista, mutta Hailee tuntui nauttivan tilanteesta. Hän hymyili ovelasti ja katsasti miehen päästä varpaisiin ennen kuin vastasi. ”Tässä mekossa lähtisin vaikka pummin kanssa ulos. Sovittu”, Hailee sanoi pokkana ja ojensi miehelle lapun, jossa Natalia päätteli lukevan nimi ja puhelinnumero.

”Shaun Holdredge, leidit”, mies esittäytyi ja nosti näkymättömän hatun päälaeltaan. Hailee oli heti jutussa mukana ja niiasi teatraalisesti. ”Hailee Sparby, herra tirehtööri”, hän sanoi muodollisesti ja tirskahti nauruun. Shaun hymyili hyväntahtoisesti.

Vaikka Nat ei ollut ollenkaan varma, oliko nyt oikea aika avata suunsa, sen hän kuitenkin teki. ”Natalia Hinchliffe”, hän sanoi ja nyökkäsi hymyillen. Shaun toisti eleen.

”Oli miellyttävä tavata. Näemme varmaan uudemman kerran, suokaa nyt anteeksi”, mies sanoi huvittuneen oloisena ja jätti naiset yksin.

”Älä nyt vaan sano, että sovin juuri treffit tuon Shaunin kanssa!” Hailee kiljui täristen kuin horkassa. Nat nyökkäili kiivaasti. ”Taisitpa juuri sopia!”

***

”Hei, eikö tuo ole se sama mystinen mies, jonka kanssa juttelit noin tunti sitten? Hän tuijottaa tänne”, Sam kysyi yhä enemmän poissaolevalta Alexilta, joka näytti maalailevan tähtiä taivaalle haaveilevalla katseellaan. Alex laski kohta katseensa Samin korkeudelle. ”Missä?”

”No tuolla!” Sam sanoi ja osoitti etusormellaan mustatukkaista, tatuoitua V-miestä, joka näytti tosiaan luovan pitkiä katseita peräjälkeen Alexin suuntaan. ”On se”, Alex kuiskasi hieman hermostuneena. ”Menisit juttelemaan!” Sam kannusti ja läimäisi punapäätä hellästi käsivarrelle, mutta Alex tyrmäsi ajatuksen.

”No en minä kehtaa! Enhän minä… Sitä paitsi hän varmaankin tuijottaa joitakin seksipommeja meidän takanamme, no big deal!” Alex kuittasi ja oli muka tonkivinaan jotain laukustaan. Sam pyöräytti silmiään täyden kierroksen ja huokaisi tuttuun tapaansa Alexandran vaatimattomuudelle.

”Älä viitsi! Johan te juttelitte kiivaasti, ennen kuin minä tulin ja keskeytin julmasti pikku juttutuokionne”, Sam kiusoitteli ja painoi päänsä taas aurinkotuoliin. ”No mutta… silti”, Alex mutisi vastalauseeksi. Samantha nosti aavistuksen verran silmäluomiaan loihtien kasvoilleen samalla epäilevän ilmeen, mutta näkikin Alexin vain tuijottavan tuota miestä hieman kaihoisalla katseella. Sam vilkaisi V:tä vielä uudemman kerran – mies tuijotti Alexandraa – ja painoi päänsä takaisin aurinkotuoliinsa.

”No menisit ainakin nyt uimaan. Hän nimittäin näyttää siltä, ettei pysty pitämään näppejään erossa sinusta”, Sam sanoi vähän tiukkaan sävyyn. Alex käänsi päätään Samin suuntaan. ”No hyvä on, jos saan sillä sinut hiljaiseksi”, nainen tiuskaisi naurahtaen ja nousi tuolistaan kohti rantaviivaa pyyhkien hiekkaa jaloistaan mennessään.

***

”Kuka tuo on tuo mies, joka näkyy juttelevan Alexin kanssa?” Emmy kysyi Samanthalta kuivateltuaan itsensä pyyhkeeseen – hän oli juuri tullut uimasta. Sam vain myhäili tyytyväisenä muikean ilmeen koreillessa hänen kasvoillaan. ”Alexin tuleva säätö”, hän vihjaili ja taputti aurinkotuolia vieressään yrittäen saada Emmyn asettumaan istualleen.

Emmy kiinnostui aiheesta selvästikin enemmän ja rysähti aurinkotuolille nojautuen käsinojaan kohti Samanthaa. ”Nyt kerrot kyllä kaiken!” hän yllytti ja paloi jo innosta kuulla ystävänsä suhdekiemuroista.

Sam irrotti toivottavasti-jo-ruskettuneen selkänsä tuolista ja nojautui Emmyä kohti. ”No, lähdin hakemaan juomia, ja kun tulin takaisin, näin Alexin tässä juttelevan tuolle V:lle. Eikä se ollut mitään tavallista sunnuntaijuttelua – kemiaa oli enemmän kuin riittämiin: Alex nauroi, ja sinähän tiedät, mitä se tarkoittaa”, Sam vakuutti nyökkäillen. ”V? Onko se joku salanimi?” Emmy hämmentyi, mutta hymyili silti.

Sam naurahti. ”Kunpa tietäisinkin. En nimittäin tiedä yhtään sen enempää, että V:ksi Alex häntä sanoi. Ja mies kutsui Alexia tämän koko nimellä! Yleensähän Alexin nimi väännetään joksikin Allieksi tai joksikin muuksi yhtä lällyksi, mutta ei! Tämä sanoi ’Alexandra’!”, hän intoili. Emmy veti kasvoilleen tietäväisen hymyn. ”No, onpahan aikakin, että Alex saa jotain sutinaa elämäänsä. Sen Scott-ihastuksen jälkeen kukaan ei ole tuntunut saavan Alexin kiinnostusta sillä tasolla”, Emmy päivitteli.

”Tosiaan. Siitähän on melko pitkälti ainakin kahdeksan vuotta…”, Samantha jatkoi.

***

”Ei se nyt niin kamalaa ole! Vesihän on ihan lämmintä”, V kiusoitteli syvemmältä merestä – vesi ulottui miestä hieman polvien yläpuolelle. Alex vielä kasteli varpaitaan. ”Älä nyt! Ennakko-oletuksena vesi on aina kylmää, joten tämä vie senkin takia niin kauan”, hän puolustautui nauraen.

”Sinähän olet punapää! Luulisi, että lämmität veden vain pelkällä olemuksellasi”, V heitti ja pyöräytti vähän silmiään.

Alexandra naurahti. ”No jaa, en ehkä tosiaan ole niitä tyypillisiä punapäitä, joita olet tavannut”, hän vihjasi saaden V:n maskuliiniset ja teräväpiirteiset kasvot taas hymyyn. ”No et tosiaankaan”, mustatukkainen myönsi ja läiskytti vettä Alexin päälle, kun tämä oli vihdoin päässyt samalle tasolle.

Alex näytti hetken aikaa tuomitsevalta, mutta kikatti sitten kuin teinityttö viskaten loputtomalla syötöllä vettä V:n päälle.

Siitä alkoi leikkimielinen sota. V jahtasi Alexia räiskyttäen vettä naisen päälle ja Alex juoksi kihertäen pakoon. Kohta Alex kuitenkin pysähtyi ja jäi tuijottamaan V:n silmiä, kun mies pysähtyi piirun verran irralleen Alexista. ”Mitä?” mies kysyi. Epävarmana naisen katse vaelsi V:n harmaista silmistä tämän houkuttelevan pehmeisiin huuliin.

”Ei mitään”, nainen tokaisi ja siirsi heti katseensa horisonttiin. ”Puhe oli niistä tyypillisistä punapäistä… Rehellinen ollakseni, luulin sinuakin aluksi sellaiseksi”, V:n ääni kuului.

Alex kurtisti vähän kulmiaan. ”Aijaa?” hän sanoi pieni loukkaantuminen äänestään siivilöityen. ”No, nyt kun tarkemmin ajattelen, niin kuten sanottua, et ole todellakaan sellainen.” V:nkin kulmat kiristyivät keskeltä aavistuksen.

Hymy palasi Alexin kasvoille aavistuksen vaisumpana. ”Se on yksi asia, joka minusta on ensin opittava: en ole todellakaan tyypillinen mikään. Minulla on aivan omat sääntöni”, nainen vannotti ja läiskytti vettä uudestaan.

***

”Voi, kun niin toivon, että Shaun soittaisi jo tänään!” Hailee huokaisi syvään. Se huokaisu oli epätoivoa täynnä. Brunssi oli sujunut rauhallisissa merkeissä. Natalia katsoi Haileeta pitkään alta kulmiensa. ”Anteeksi, mutta nyt minun on vain pakko udella. Mitä tapahtui Maxin kanssa?”

Hailee vakavoitui, punastui ja jähmetti katseensa erään tuolin jalkaan. Lusikka hänen kädessään lopetti kahvin sekoittamisen. ”Minä… en tiedä. Siis, kyllä minä muistan silloin muutama vuosi sitten, kun olin ihan järjettömän ihastunut häneen. Mutta sekin oli vain ensivaikutelman huumaa, olin juuri saanut työpaikan St. Georgen sairaalasta. En vain enää tiedä mitä tunnen. Ja nyt kun hän tunnusti jo omat tunteensa, niin –” Haileen puhe keskeytyi ja tämä naulitsi lautasen kokoisiksi laajenneet silmänsä Nataliaan, kun tämä henkäisi kuuluvasti. ”Teki mitä?!”

”Öh… Niin, en tainnut kertoa teille”, Hailee mutisi ja raapi päänahkaansa. ”Max kertoi minulle viime viikolla, että… no, tuota, että hän rakastaa minua”, Hailee jatkoi kiusaantuneena. Nat ei osannut muuta, kuin vain toljottaa suu auki. ”Nyt on sinun aikasi iskeä! Mitä sinä enää odotat?”

Hailee epäröi ja pyöritteli katsettaan kahvissaan ja Natin silmissä. Niin, mitä hän oikeastaan enää odotti? ”En ole varma”, hän huokaisi ja painoi päänsä käsiinsä, kyynärpäät tukevasti pöytää vasten. Nat laski oman kätensä Haileen selälle ja silitti. ”Älä huoli, kyllä asiat selkenevät”, hän lohdutti yrittäen samalla suitsia ääneensä häiveen rohkaisuakin.

***

”Anteeksi, mitä?” Alex kysyi tällä kertaa aidosti loukkaantuneena. V näytti olevan pahoillaan – ainakin jollain tasolla. Mies oli kohottanut toista kulmakarvaansa ja suu oli epävarmassa virneessä paljastaen tämän (täydellisen) hammasrivin. ”Anteeksi, en tarkoittanut sitä noin. Siis, että… Paska, ettet näytä siltä, että olisit… no, niin ujo kuin väität”, hän takelteli, mikä sai Alexin hieman kiusaantumaan tilanteesta, muttei suinkaan leppymään.

Alex vilkaisi ystäviinsä, jotka viittoivat rannalla kaikki tavarat pakattuina. Hämärästi nainen erotti Emmyn kasvoilla myös sen kummallisen virneen, joka oli tullut tutuksi kuluneiden ystävyysvuosien aikana. He olivat ilmeisesti jo valmiina lähtemään. Sitten nainen käänsi katseensa taas uuteen ihastuksen kohteeseensa (mitä Alex manaili jo mielessään).

”Anna minun hyvittää sanani. Lähde kanssani illalliselle”, V ehdotti äänellä ja ilmeellä, joista Alexandra ei saanut tarpeeksi selkoa erottaakseen niitä anteeksipyytävän ja pöyhkeän väliltä. Alex väänsi kasvojaan älä kuvittelekaan –ilmeeseen. ”Lupaan harkita asiaa”, hän sanoi kylmästi. Hänen katseensa vaelsi varkain taas V:n huulilla. ”Suo anteeksi, hotellini Apollon odottaa minua.”

V jäi yksin veteen katsomaan Alexin loittonevaa selkää. Hän naksautti kieltään ja painoi vasemman kätensä sormet silmänsä vierellä olevalle tatuoinnille ja sulki silmänsä tuhahtaen äänekkäästi.

***

”No, mitä tapahtui sinulle ja V-miehelle?” Emmy uteli heti, kun Alex oli päässyt kuivaamasta itseään. ”Mitä?” Alex kysyi tiukalla äänensävyllä, painottaen viimeistä tavua. ”Mistä hän tietää?” punatukkainen kysyi Samanthalta tiukalla ilmeellä.

Sam näytti anteeksipyytävää ilmettä. ”Minun oli pakko kertoa. Mutta kerro, mikä on hänen oikea nimensä?” nainen uteli. Alex huiskautti asialle kättään. ”Ei sillä ole väliä.”

Heidän lähtiessä Alexin oli luotava vielä viimeinen vilkaisu tuohon mystiseen mieheen, joka seisoi vieläkin vedessä. Häntä tuijottaen. Mies nyökkäsi silmää iskien, ja Alex käänsi katseensa vieläkin hieman loukkaantuneena eteenpäin, ja lähti tarpomaan hiekassa eteenpäin tiedostaen itsekin hivenen liian dramaattisen suuttuneen kävelytyylinsä. Toisaalta, hän ei jaksanut ajatella sitä.

Kun naiset olivat päässeet kävelykadulle, Emmy hidasti tahtiaan ja nykäisi Samia kehottaen tätä tekemään samoin. Sam häkeltyi, mutta hidasti antaen Alexandran mennä hiihtää hirmuista vauhtia eteenpäin. ”Mitä?” hän kuiskasi Emmylle. ”Kuka tuota ampui perseelle? Taidanpa veikata, että se V-mies”, Emmy vihjaili ja pisti jo tossua ripeämmin toisensa eteen. Sam jäi taka-alalle hieman pöllämystyneenä, nyt alkaen itsekin ihmetellä Alexin kummaa käytöstä.

”Hei, odottakaa!” hän kiljaisi hetken kuluttua huomatessaan itse pysähtyneensä ja ystäviensä viilettävän jo kaukana.

***

Seuraava aamu valkeni viileämpänä kuin edellinen. Aurinko paistoi yhtä lailla, mutta ilmasta tuntui kadonneen sen eilinen kosteus ja painostava kuumuus.

Hailee heräsi Samanthan yllättävään potkuun. ”Mitä vit-!” nainen kirvasi, mutta huomasi sitten potkun olleen vain sängyssä kieriskelyä. Eipä aikaakaan, kun oveen kuului kaksi terävää koputusta.

Hailee kompuroi avaamaan oven. ”Emmy, mitä vittua. Kello on vasta seitsemän”, hän haukotteli ja hieraisi silmiään päästäessään bruneten sisään. Emmy asteli vaaleaverikön ohi huoneeseen hiuksiaan sormiensa välissä pyöritellen. ”Hailee, tulin hakemaan teidät aamiaiselle”, Emmy esitti ihan kuin asia olisi ollut päivänselvä.

Hailee haukotteli vielä ja vilkaisi Alexandraa ja Samanthaa. ”Selvä. Muut nukkuvat, annan sinulle luvan herättää heidät. Mutta! Niin, ettei koko muu hotelli herää, kiitos”, hän varoitti vielä Emmyä, joka pistikin kunnon show’n käyntiin makuuhuoneessa Haileen kadottua suihkuun.

***

Päivä oli sujunut suhteellisen rauhallisesti. Kaupunkilomalle he olivat tulleet, joten Hailee ja Natalia vaativat tänään muitakin kaupungille kiertelemään kauppoja ja liikkeitä, kahviloita ja sen sellaisia. Hailee oli kuulemma löytänyt jotakin Samanthalle, johon tämä ihastuisi takuulla.

Illan tullen viisikko oli vetäytynyt takaisin hotelliinsa valmistautuakseen iltaa varten – Emmy oli vaatinut päästä klubeille jo toista iltaa peräjälkeen, vaikka kaikkien jalat huusivat hoosiannaa kahden päivän vaeltelemisen jälkeen. Se ei tosin Emmyä häirinnyt.

Alexia ja Samanthaa idea ei oikein innostanut, mutta koska hotellihuoneeseen ei jäänyt paljonkaan tekemistä, päättivät he silti lähteä muun porukan matkaan.

”Nat, on se tukkasi jo tarpeeksi hyvin, mennään jo”, Hailee hoputti. ”No, jos niin sanot”, Natalia myöntyi hieman epävarmana vieläkin, minkä Alex huomasi. Vaaleaverikkö pyöri peilin edessä kulmat kurtussa kuin väkkärä. ”Ihan totta, Nat. Näytät upealta”, hän kannusti saaden Natalian huulille jo hyväntahtoisen hymyn kera helpottuneen huokaisun.

Naiset ehtivät aulaan ihan hyvissä ajoin. Kello oli vasta vartin yli kahdeksan. Aulaan astuessaan Alex sai kuitenkin pienikokoisen sydänkohtauksen ja pysähtyi hetkeksi portaalle. Mitä vittua hän täällä tekee?!

Oven vieressä seisoi mustatukkainen, lihaksikas mies seinään nojailemassa kädet puuskassa. Miehellä oli vasemman silmänsä alapuolella tribaalilta näyttävä tatuointi. Yllään tällä oli nahkatakki ja farkut, takin alla valkea t-paita. Ja mies tuijotti tiiviisti Alexandraa silmiin.

Mies herätti heti kohua naisporukassa, joka alkoi kuiskutella toisilleen sitä sun tätä. Alex sen sijaan puskeutui ystäväporukkansa läpi miehen eteen ja katsoi tätä tuohtuneena silmiään kaventaen tämän harmaisiin silmiin. ”Mitä ihmettä sinä täällä teet?” hän tiukkasi. V väläytti hänelle aavistuksen ylimielisen hammashymyn. Alex ei halunnut myöntää sitä itselleenkään, mutta tuo hymy sai aikaan toisen pienen sydänkohtauksen hänen sisällään.

”Sanoinhan, että vien sinut illalliselle. Näytät olevan valmis”, V sanoi katse kierrellen Alexin mekossa. Siitäkös Alex sai lisää puhtia. ”Mistä sinä edes tiesit tulla tänne! Enkä minä luvannut tulla kanssasi illalliselle, sanoin harkitsevani asiaa!” hän meuhkasi, mutta Vlasiy vain nauroi.

”Kuule, et kai tosissasi ole lähdössä noiden kanojen kanssa ulos? Luulisi, että sinua ahdistavat väkijoukot, niinhän sinä minulle sanoit eilen”, mies totesi kevyesti, viitaten Alexin ystäväryppääseen.

Alex vilkaisi taakseen ystäviään epävarma ilme kasvojaan koristaen. He tosiaan näyttivät vähän… no, ei hänen tyyppiseltään seuralta. Eikä hän alun perinkään ollut kovin innokas lähtemään koko bailuihin. Alex käänsi katseensa takaisin V:hen ja kavensi katsettaan jälleen. ”No… olet kyllä oikeassa. Oletetaan, että lähden kanssasi illalliselle. Minne viet minut?” nainen alkoi taivutella.

”Hmm.. Four Seasonsiin”, V tokaisi hetken mietittyään. Alex tuhahti ja pyöräytti silmiään. ”Että niinkin fiiniin? Etkö muista, ei väkijoukkoja?” ”Selvä, Triton’s sitten”, mies esitti se tuttu pöyhkeys palanneena olemukseensa, mikä sai Alexin suunpielet taas vähän koholleen.

Alex epäröi hetken. Mihin vittuun olen oikein lupautumassa…? ”No hyvä on. Mutta lähden vain siksi, etten keksi parempaakaan tekemistä. Pidä se mielessäsi”, Alex vakuutti ja heristi sormeaan. Sitten punatukkainen lähestyi taas ystäväjoukkoaan.

”Öh, tytöt? Anteeksi, muistin juuri, että V vie minut illalliselle tänään, enkä pääsekään kanssanne klubille”, Alex selitti salaa hyvillään suunnitelmanmuutoksesta. Naiset näyttivät aavistuksen pettyneiltä, mutta heillä kaikilla kuitenkin koreili jo huulillaan muikeat hymyt.

”Selvä, pitäkää hauskaa”, Emmy sanoi ja vinkkasi silmää Alexille. Kaikki sanoivat jotain samantapaista kuin Emmy, ja häipyivät ovesta hymyillen Alexille vihjailevasti. Alex huokaisi kuin valmistellen itseään, ja kääntyi taas V:n puoleen.

”Noniin, tänä iltana olen sinun”, hän ilmoitti. V nyökkäsi ja tarjosi kätensä Alexille. Nainen vilkaisi kättä ja sitten epävarmasti V:n harmaita silmiä. ”Näin on hyvä. Käsikynkässä oleminen hieman… ahdistaa minua”, hän sai yskäistyä ja tunsi punan kohoavan poskilleen.

”Selvä sitten”, V sanoi ja avasi Alexille oven, antaen naisen mennä ensin irrottamatta vieläkään katsettaan punapään silmistä. Alex soi V:lle ujon hymyn ja luikahti oven raosta ulos.

***

Voi ihana, nyt se on ulkona! Oon oottanu tätä hetkee siitä asti, kun aloin prologia kuvaamaan, en kyllä tiedä miks :D Tää ekan osan eka puolikas on vaan jotenkin niin... sillee viaton verrattuna muihin osiin :>

Sen verran pitää kysyä, että huomaatteko eron niiden kuvien välillä, joissa mulla oli käytössä valaistushack ja niissä joissa ei ollut? Mulla on varmaan silmä paatunu, enkä huomaa :o

Joo, eipä tässä kai muuta. Vaadin kommentteja ;>